Harjoittelu osana elämää: Markus Muurman

08.09.2011

Jos olet viime aikoina käynyt savateharjoituksissa Sörnäisten salilla, olet takuuvarmasti huomannut Markus Muurmanin. 204-senttinen kaveri kun ei kovin helposti sulaudu joukkoon kuin ehkä koripallokentällä. Ja jos mies on fyysisiltä mitoiltaan kaukana keskiverrosta, ei hänen harjoitteluhistoriansakaan niitä tavallisimpia ole. Vai kuinka monella muutaman vuoden harjoitelleella on tilillään useita virallisia combat-otteluita? Tai Pietarin mestaruus savatessa?

Mikä sitten toi 26-vuotiaan oikeustieteen opiskelijan juuri savaten pariin? Jo miehen olemus kertoo, että takana on monipuolinen liikuntatausta. "Olen harrastanut nuoresta lähtien monenlaista liikuntaa, ja juniorina tuli pelattua jääkiekkoa viitisen vuotta." Kamppailulajit olivat aina kiinnostaneet Markusta, erityisesti potkuja ja lyöntejä sisältävät lajit vetivät puoleensa. Harrastukseksi kiinnostus kuitenkin konkretisoitui vasta, kun hän muutti vuonna 2008 Kurvin kulmille.

"Asuntoni on käytännössä vastapäätä Sörnäisten salia. Eräänä päivänä sitten kävelin sisään salille ja kysyin, saanko katsella harjoituksia. Homma vaikutti kiinnostavalta, ja päätin osallistua syksyn alkeiskurssille." Eikä valinta kaduttanut. Näin jälkeenpäin olen todella tyytyväinen, että tulin valinneeksi savaten enkä esimerkiksi potkunnyrkkeilyä. Savaten teknisyys, taktisuus ja älykkyys sopii minulle loistavasti."

Vaihtarina Venäjällä

Alkeiskurssin jälkeen Markus ehti treenata vajaan vuoden, kun opinnot veivät miehen vuodeksi harjoitteluun Moskovaan. Miksi juuri sinne? "Ei minulla sen kummempia suhteita Venäjälle ole, mutta olen lukenut venäjää koulussa ensimmäiseltä luokalta alkaen ja kielitaito alkoi pikkuhiljaa ruostua käyttämättömyyttään. Tuntui tuhlaukselta antaa hankitun taidon valua hukkaan, joten päätin lähteä verestämään kielitaitoani ja hankkimaan uusia kokemuksia."

Markukselle oli alusta lähtien selvää, ettei Moskovan-vuoden takia mitään treenitaukoja ruvettaisi pitämään. "Yritin ennen matkaa selvittää netistä moskovalaisia savateseuroja. Asiaa yritettiin selvittää Suomesta Venäjän savateliitonkin kautta, mutta sieltä sanottiin vain, ettei Moskovassa harrasteta lajia. Netin keskustelupalstoja haravoimalla löytyi kuitenkin lopulta yhteystietoja, jotka ohjasivat eteenpäin."

"Sain erään salin osoitteen, jossa kuulemma treenattaisiin savatea. Etsin käsiini tämän Moskovan laitamilla sijaitsevan salin, menin sisään ja esittelin itseni ja asiani. Kävi ilmi, että salin vetäjä, German, ei hänkään enää opeta savatea, mutta hänellä oli edelleen suhteita Venäjän savatepiireihin." Markus jäi salille treenaamaan heidän omaa lajiaan, joka oli eräänlaista vapaaottelua varsin sallivin säännöin. Repertuaarin kuului mm. kyynärpäiden ja polvien käyttö sekä potkiminen matossa.

Sai Markus Venäjällä lopulta kokemusta myös savatesta. Ja melkoista kokemusta saikin. German käytti suhteitaan ja sai Markuksen mukaan Pietarin alueen savatemestaruuskilpailuihin. Koska treenivuosia oli kuitenkin takana vain vähän, Markus suunnitteli alun perin assaut-ottelua. Ikävä kyllä sellaisia vain ei ollut tarjolla. Assaut on junioreille, oli järjestäjien viesti. Niinpä Markus meni elämänsä ensimmäiseen savateotteluun combat-säännöin, siis täydellä kontaktilla. Ja tämä parin vuoden harjoittelukokemuksella, ilman ensimmäistäkään kevyen kontaktin assaut-ottelua pohjalla.

"Otteluissa oli kolme kahden minuutin erää, finaalissa neljä. Säännöt olivat combat-säännöin, mutta päänsuojuksin. Siis tarkkaan ottaen ne niitä kai pitäisi kutsua pre-combat -otteluiksi." Menestys olisi toden totta voinut olla huonompikin: tuomisina oli kahdesta ottelusta kaksi voittoa ja Pietarin mestaruus raskaassa sarjassa.

Hallitsevana Pietarin mestarina aukesi sittemmin myös paikka Venäjän mestaruuskilpailuihin, luonnollisesti edelleen combat-säännöin. Siellä kyyti oli muutaman asteen kylmempää, kun osallistujissa oli mukana aivan maailmanhuippuja. Tuloksena oli yksi kunniakkaan taistelun jälkeen kärsitty tappio ja kolmas tila. "Ei se täysin yksipuolista ollut, kyllä siitä kuitenkin ihan ottelu tuli", toteaa Markus ottelustaan. Joka tapauksessa kokemus oli pelkkää plussaa. "Oli hyvin opettavaista päästä livenä näkemään ja kokemaan, miten lajia oikeasti otellaan."

Tulevaisuus liike-elämän parissa

Ei Markuksen vuosi Venäjällä tietenkään pelkkää savatea ollut. Venäläinen yliopisto-opiskelu oli kovin erilaista kuin suomalainen akateeminen vapaus:

Kun opiskelija on valinnut aineen, jota haluaa opiskella, eteen lyödään valmis lukkoon lyöty lukujärjestys. "Onneksi vaihtarina pääsin tutustuman opintoihin hiukan monipuolisemmin."

Toisaalta Venäjällä oli pakko oppia itsenäiseksi ja omatoimiseksi. "Suomessa järjestelmä kuitenkin pitää huolta ja tukee. Siellä sellaista järjestelmää ei ollut, ei yliopistossa eikä yhteiskunnassa. Jos et itse pitänyt huolta asioistasi, mikään järjestelmä ei myöskään tehnyt sitä puolestasi." Paitsi ehkä ystävien ja tuttavien verkosto. "Yhteisöllisyys on Venäjällä todella voimakasta, ja sosiaalinen kanssakäyminen vilkasta. Metromatkustajat ovat kyllä samanlaisia jurottajia Moskovassa kuin Helsingissäkin, mutta kun ihmisiä oppii tuntemaan, he ovat todella välittömiä ja ystävällisiä." Vuoden antia olivatkin myös monet harjoittelukaverit ja ystävät.

Liikejuridiikkaan erikoistuvalla tulevalla lakimiehellä on vielä vajaat pari vuotta opintoja jäljellä. Mitä sen jälkeen? "En ole tehnyt mitään tarkkoja suunnitelmia. Hoidetaan opinnot pois alta ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Työn ei välttämättä tarvitse olla varsinaista lakimiehen työtä, mutta jotakin liike-elämän piiristä se varmaan tulee olemaan. Ja toivottavasti se liittyy jollakin tavalla Venäjään."

Jos tulevaisuudensuunnitelmia ei työelämässä ole vielä täysin lyöty lukkoon, savaten suhteen ainakin lähiajan suunnitelmat ovat selvillä. Seuraava etappi ovat assaut´n EM-kilpailut Italian Genovassa 16. - 17.9. Markus on liikkeellä tosimielellä, mutta pitää jalat maassa. "Pitää muistaa, etten ole ottanut vielä yhtään assaut-ottelua, joten muut ovat siellä minua kokeneempia. Mutta kaikki ovat yllätettävissä. Joka matsiin lähdetään ilman muuta voittamaan ja katsotaan sitten, kuinka pitkälle taidot riittävät."

"En pidä itseäni urheilijana - ainakaan vielä"

Assaut-kisat ovat yksi välietappi ja tuovat arvokasta ottelukokemusta, mutta jatkoa ajatellen miehen mieli vie jo takaisin combat-otteluhin. "Se on enemmän minun juttuni. Combat'ssaon paljon panoksia, enemmän adrenaliinia. Ottelussa joutuu olemaan paljon varovaisempi ja huolellisempi, sillä vastustaja rankaisee virheistä oikeasti, ei vain pisteinä. Assaut´ssa voi kokeilla juttuja huolettomammin." Se tarkoittaisi myös, että harjoitteluun ja valmistautumiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. "Sen opin Venäjällä, että combat-otteluun on valmistauduttava huolella ja tosissaan. Moskovassa German auttoi siinä, täälläkin toiveissa olisi joku vakituisempi valmentaja."

Genovan assaut-kisoihin valmistautuminen ei ole kovin paljon muuttanut Markuksen treenirytmiä. Viikko-ohjelmaan kuuluu normaalistikin 4-5 lajiharjoitusta ja siihen päälle lenkit, punttisali ja pari sählypeliä." Nyttemmin olen jättänyt sählyn pelaamisen vähemmälle ja käynyt kisaryhmän ylimääräisissä lajitreeneissä. Pyrin kuitenkin pitämään viikossa yhden lepopäivän, jolloin en tee mitään."

Harrastelijalle tuo ohjelma kuulostaa aika hurjalta, ja Markus myöntää itsekin olevansa melkoinen treeniaddikti. "Jos ei hetkeen pääse treenaamaan, tulee levoton olo, on pakko päästä tekemään jotakin. "Minään urheilijana vaatimattoman oloinen mies ei kuitenkaan itseään pidä. "Treenaan kyllä vakavissani, mutta en tosissani. Vai oliko se toisinpäin," hän naurahtaa. "Urheilu ei ole elämäni määräävä tekijä, en suunnittele päiväohjelmaani tai elämääni lajin ehdoilla. Savate on toistaiseksi vain harrastus, vaikka toki tärkeä sellainen." Entä sitten, jos kiipeät uudelleen combat-kehiin? "Se muuttaisi asian. Combat-matseihin ei mennä vain kokeilemaan. Siellä on oltava tosissaan."

Tästä kaverista kuulemme vielä.

Teksti ja kuvat: Peki Kuusinen