Harjoittelu osana elämää: Aki Haarala

16.04.2012

Muusikko Aki Haarala pahoittelee olevansa hiukan flunssainen, kun saapuu haastatteluun Sörnäisten salille. ”Tulin juuri Palefacen keikalta Leviltä ja paluumatkalla keikkabussimme lämmitin sanoi sopimuksen irti. Siinä sitä hytistiin yli 16 tuntia ‒ niin että hengitys höyrysi. Muutenkin koko keikka oli raskas, täynnä hiihtokeskuksen ärsyttävää känniapinaa”, Haarala kertoo esiintymisestä Palefacen bändissä, jonka kanssa hän keikkailee satakunta kertaa vuodessa.

Aki Haarala on 35-vuotias ammattimuusikko instrumenttinaan sähkökitara. Hän aloitti pianonsoitolla ollessaan kuusivuotias ja muutaman vuoden kuluttua vierelle tuli huilu. Määrätietoinen kitaran soittaminen alkoi 18-vuotiaana. Perusopit kitaransoittoon Haarala sai silloisessa Oulunkylän Pop & Jazz -opistossa Klaus Järvisen opissa. "Tämän jälkeen taitoa piti saada lisää."

Haarala istuikin kohta lentokoneessa kohti Los Angelesia, Hollywoodia, jossa sijaitsi arvostettu Musicians Institute, lyhemmin MI. "Paikka, mihin menin, oli aavekaupunki, jonka ympärillä oli aavikkoa ja jengiläisiä, mutta en soittaisi välttämättä ammatikseni, jos en olisi mennyt sinne opiskelemaan. Mieleeni jäi positiivinen, kannustava ja pedagogisesti erittäin tasokas opetus. Harjoittelimme kitaransoittoa todella paljon, käytännössä reilun vuoden joka ainoa päivä. Käytimme myös kaiken koulun ulkopuolisen ajan harjoitteluun, aamut ja illat, viikonloput mukaan lukien.”

Soittotaitoa ja kokemusta Haaralalle on karttunut myös kolmen vuoden mittaisella keikkapestillä Lontoossa sekä kiertueilla Berliinissä. ”Olen ollut onnekas, kun olen saanut aika pitkälle valita, missä soitan. Ja onneksi ei ole tarvinnut soittaa suomalaista iskelmää tanssilavoilla", muusikko huokaisee. Päihteistä puhuttaessa vastaus on heti valmiina. ”Nollalinja ehdottomasti, jos on ammattisoittaja ja soittaa yli sata keikkaa vuodessa. Työpaikalla ei ole varaa sekoilla ja sitä paitsi tämänhetkinen 'työnantajani' Paleface on absolutisti."

Aki Haarala on soittanut myös muun muassa Sami Saaren, Nicole Willisin, Jaana Hurmerinnan ja Tuomo Prättälän kanssa. "Pystyn soittamaan noin tuhat biisiä ilman nuotteja. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, ihan perustasoilla liikutaan. Olen musikaalinen, mutta paljon pitää harjoitella, mitään ei saa helposti. Ylläpidän omaa soittotaitoani harjoittelemalla viisi kertaa viikossa pari tuntia kerralla."

Savate Clubin ovesta muusikko astui ensimmäisen kerran sisään noin kymmenisen vuotta sitten, 2000-luvun alkupuolella. Savaten esteettisyys vei voiton muista kamppailulajeista. ”Nuorempana harrastin muutaman vuoden judoa ja muita kamppailulajeja. Minua on aina kiinnostanut juuri kamppailu, ei niinkään kuntoilu. Kun ottaa jonkin asian tosissaan, niin siitä saa myös enemmän. Eniten huomaan kehittyväni silloin, kun harjoittelen oman mukavuusalueeni ulkopuolella.”

Haarala aloitti tämän vuoden tammikuussa Nyrkkeilykoulun, koska halusi oppia yhden lajin kunnolla eikä lyödä vain sinne päin: ”Haluan oppia lyömään myös teknisesti oikein. Siksi kysynkin tunnilla heti neuvoa, jos minulla on epävarma olo jostain tekniikasta."

Hän kehuu Nyrkkeilykoulun ryhmän yhteishenkeä, josta kiitos kuuluu kaikille, jotka ovat siinä mukana. ”Vaikka olisi huono päivä takana, niin fiilis muuttuu Savate Clubin ilmapiirissä. Aikaisemmin suurin syy harjoitteluuni oli itsepuolustustaidon kehittäminen. Nyt suurin tavoitteeni on siinä, että oma suoritukseni näyttäisi nyrkkeilyltä. Päämääränäni on ottaa nyrkkeily niin hyvin haltuun kuin se on vain mahdollista”, Haarala jatkaa.

"Viikossa menee kuitenkin liikaa aikaa rahan ansaitsemiseen, ja se on kaikki pois harjoittelusta. Omassa epäsäännöllisessä työssäni on vaikea sovittaa harjoitusaikoja pitkälle eteenpäin. Lisäksi olen altistunut työssäni liikaa melulle, joka on heikentänyt kuuloaistiani, sillä en ole koskaan tottunut käyttämään korvatulppia. Tämä saa aikaan myös sen, että korvistani tulee usein keikan jälkeen verta."

Ammattimuusikon urasta haaveilevia Haarala kehottaa lähtemään ulkomaille, jos se vain on mahdollista, laajentamaan perspektiiviä musiikkiin. Suomessa on pienet piirit ja tietty tapa tehdä musiikkia. Jos otetaan esimerkkinä häät Suomessa ja Englannissa. Häissä Suomessa humpat ja iskelmät ovat MUST, kun taas Englannissa humpan sijasta soitetaan poikkeuksetta R'n'B:tä (rhythm and blues) ja discoa, huokaisee Aki.

Vapaa-aikana Aki Haarala nauttii hiljaisuudesta ja kuuntelee jazzia. Lisäksi saaristolaivurin opinnot ovat loppusuoralla. Ensi kesänä häntä odottaa Hakaniemen rannassa viime syksynä ostettu kymmenmetrinen puuvene.


Jan LagerbohmTeksti: Jan Lagerbohm
Kuvat: Lea Kömi, Jan Lagerbohm
Jan Lagerbohm on Savate Clubin perustaja ja toiminnanjohtaja