Harjoittelu osana elämää: Jenni Karas

30.05.2017

Jenni Karaksen elämä sai uuden suunnan, kun hän ilmoittautui kahdeksannella luokalla Savate Clubin nyrkkeilykoulun peruskurssille. Nyrkkeilyn ansiosta olen päässyt elämässäni eteenpäin, Jenni korostaa.

”Ikäiseni nuoret olivat yksi porukka, jossa riparin jälkeen välit vain tiivistyivät”, Helsingin Kannelmäessä kasvanut, liikuntaneuvojaksi opiskeleva Jenni Karas, 20, aloittaa. ”Olin yläasteella temperamenttinen ja kapinoiva nuori, joka kiihtyi nopeasti.

Myös itsetuntoni oli pohjalukemissa, minkä vuoksi kävin terapiassa. Kouluarvosanani menivät heikkoon suuntaan ja päihteet olivat elämässäni suuressa roolissa”, Jenni muistelee yläasteaikojaan.

”Vaikka nyrkkeilyharrastukseni aiheutti aluksi pientä kauhua vanhemmissani, myöhemmin heidän ennakkoluulonsa haihtuivat, kun nämä huomasivat, kuinka paljon se toi hyviä asioita elämääni. Olenkin saanut kotijoukoiltani täyden tuen”, Etu-Töölön lukion käynyt nuori nainen lisää. ”Nyrkkeilyn avulla ja sen parissa olevien ihmisten kanssa pystyin purkamaan ja käsittelemään elämäni vastoinkäymisiä ja vaikeita asioita. Se oli niin, että ongelmani tuntuivat jokaisen harjoituksen jälkeen 200 kertaa pienemmiltä.”

Jenni Karas on tänä päivänä lähes jokapäiväinen näky niin Sörnäisten saleilla kuin Konalassa. Elämässä puhaltavat positiiviset tuulet ja siinä vaikuttaa olevan vahva suunta ja tavoite, mitä kohti edetä.

Jenni opiskelee Varalan Urheiluopistossa kaksivuotisella, yo-pohjaisella linjalla tavoitteenaan liikuntaneuvojan tutkinto. Opiskelupaikka saa hyvän arvosanan: ”Olen siellä oppinut toimimaan eri lähtökohdista tulevien liikunnasta kiinnostuneiden opiskelukavereideni kanssa. Myös oppi kehon toimintakyvystä ja kehon hallinnasta ovat avartaneet kokonaisuutta.”

Opiskeluseurakunta on sekalaista. ”Kurssikaverini tulevat eri kamppailulajien lisäksi muun muassa sirkuksen, miekkailun ja jalkapallon parista. Meitä kaikkia yhdistää intohimo liikunnan ohjaamiseen. Varalassa minulle on avartunut, kuinka monesta eri asiasta kokonaisvaltainen hyvinvointi muodostuu. Siihen liittyvät niin psyykkiset kuin fyysiset seikat, sosiaaliset asiat sekä ravinto ja lepo.

Meidän liikuntaneuvojien tehtävänä ja tavoitteena on saada tämä kokonaispaketti kasaan ja toimivaksi. Oman haastavuuden tähän tuo se, että liikuntaneuvojan pääasialliset asiakkaat ovat ihmisiä, jotka eivät ole valmiiksi motivoituneita.”


”Olen Annukka-fani”, Jenni Karas hehkuttaa Annukka Volotista, kun tiedustelee hänen esikuviaan. Todettakoon, että Volotinen on moninkertainen nyrkkeilyn Suomen mestari ja Savaten arvokisamitalejakin on hänelle kertynyt. ”Olen aina ihaillut Annukan harjoitteluasennetta. Hän on jaksanut kannustaa minua ja lisäksi hän vei minua sparri-harjoituksiin. Opin Annukalta, että treenaamisen pitää olla myös kivaa ja mikäli harjoituksista lähtee itkien pois, niin silloin on tauon paikka.”

Myös muut Savate Clubin valmentajat saavat tuesta kiitosta.”Omassa kehityksessäni tärkeintä on ollut valmentajien kannustus ja etenkin se, että nämä ovat kohdanneet minut aina ihmisenä, omana itsenäni. Kannustukset kuten ’Juuri Sinulla on lahjoja’ lisäsivät motivaatiotani. Lisäksi omaa kehittymistäni nopeutti se, että olin aina valmis oppimaan uutta. Kun olin ottanut tavoitteekseni ottelemisen, niin harjoitusmäärätkin kasvoivat: kolmena päivänä viikossa on ollut kahdetkin harjoitukset päivässä”, Jenni Karas kertoo nyrkkeilyuransa jatkosta.

Säännöllinen ja sinnikäs harjoittelu poiki Nuorisonyrkkeilypäivillä, jotka ovat verrattavissa nuorten SM-kilpailuihin, kultaa A-junioreissa vuonna 2014. ”Koska valmentajani ja muut ohjaajat ovat antaneet minulle niin paljon, haluan olla se, joka antaa samaa myös eteenpäin”, Jenni pohtii tulevaisuuttaan.

Kaikki hänen käymänsä urheilutapahtumat ympäri Suomen eivät ole olleet täysin onnistuneita. ”Sitä suuremmalla syyllä haluan olla itse se henkilö, joka antaa positiivisen ja kannustavan kokemuksen. Tänä päivänä kohdataan runsaasti erilaisia ihmisiä ja heihin liittyviä ennakkoluuloja. Olen joutunut itse heittämään kaikki ennakkoluuloni roskakoriin. Mottoni onkin, että kohtaan ihmisen ihmisenä”, Jenni Karas tiivistää.