Harjoittelu osana elämää: Jose Mattsson

26.01.2019

Takavuosien mestarinyrkkeilijän, nykyisin Savate Clubilla treenaavan ja ohjaavan Jose Tuomisen juuret ovat Etelä-Amerikassa, Kolumbiassa. Samasta maaperästä on kotoisin myös toinen Jose – Jose Mattsson.

”Alku ei ollut ehkä kaikkein onnellisin, mutta hyvin tässä on käynyt”

”Elämäntarinaani kuuluu biologinen isäni, jota en ole koskaan nähnyt ja äitini, joka jätti minut naapuriin, kun hän lähti etsimään töitä ollessani kaksivuotias. Asuin Mendezin perheessä Kolumbian pääkaupungissa Bogotassa aina neljävuotiaaksi asti, kunnes tulevat vanhempani, Marjo ja Erik, hakivat ja adoptoivat minut Suomeen”, Mattsson kertoo.

Kaukainen Suomi ja sen olosuhteet poikkesivat Kolumbiasta. ”Muistan lapsuudestani lumen paljouden ja sen, että kun kuulin synnyinmaastani tuttua sireenien ääntä, painuin sängyn alle piiloon.” Espanja unohtui puolessa vuodessa – tilalle tuli suomen kieli. ”Sain paljon kavereita ja elämä tuntui kivalta. Pääsin hyvin leikkeihin mukaan. Siihen aikaan oli monien mielestä jännää, kun jollain oli tummat ja kiharat hiukset”, Jose muistelee ja jatkaa: ”Olen aina tuntenut, että vaikka kuoreni on ulkomaalaisen, olen sisältäni täysin suomalainen.”

Kolumbiasta adoptoidun Josen oppivelvollisuuden suorittaminen alkoi Hamarin ala-asteella Porvoossa. Samoihin aikoihin 6-7-vuotiaana hän ryhtyi soittamaan selloa. Tämän jälkeen tärkeitä harrastuksia olivat jääkiekko ja judo. Kesät kuluivat jalkapallokentillä. Monipuolisista harrastusmahdollisuuksistaan Jose kiittää edesmennyttä Erik-isäänsä, joka työskenteli suomalaisen matkatoimiston talousjohtajana: ”Isäni oli hyvä jätkä, joka aina tuki ja kannusti harrastuksissani. Erik oli enemmän läheinen kaverini kuin isä. Hän ei ollut koskaan liian väsynyt lähtemään kanssani vaikkapa jäälle luistelemaan – hän innostui ja oli kiinnostunut kaikesta mahdollisesta. Marjo-äitini sydäntä lähellä olivat puolestaan tanssi ja musiikki.”

Yläasteella Josen elämän täyttivätkin tanssi, oma bändi – kuten myös tytöt. Yläasteen jälkeen alkoi opiskelu Linnankosken lukiossa Porvoossa, isän kehotuksesta. Lukion jälkeen oli edessä kolmen ja puolen vuoden opiskelut Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa.

”Tapasin nykyisen vaimoni Helin heti lukion jälkeen – ja nyt ensitapaamisestamme on kulunut jo yli 15 vuotta. Yhteinen tarinamme jatkuu edelleen, tällä hetkellä kolme- ja kuusivuotiaiden lastemme kanssa.”

Työelämässä ovat tulleet tutuksi Helsingin panttikonttori, OP-Pohjola, Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi ry ja Lidl, jossa on vierähtänyt jo yli kymmenen vuotta.

Jose ei ole hylännyt syntymäkaupunkiaan, Kolumbian Bogotaa, vaikka hän ei ole käynyt siellä sen jälkeen, kun lähti neljän vanhana kohti Suomea. ”Kun omat lapseni vielä hiukan varttuvat, haluan viedä heidät Kolumbiaan ja näyttää, että täältä se teidän iskänne tuli.”

Jose keskeyttää hetkeksi lauseensa ja palaa lukiovuosiinsa. ”Niiden loppupuolella toinen silmäni pimeni ja minulla todettiin lukuisten kokeiden jälkeen MS-tauti, nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus. Ei se haittaa, jos sen ei anna haitata. On vain pidettävä hampaat kunnossa, koska tulehdustilassa vointini saattaa heiketä”, Jose virnistää. Hänen mielestään ihmiselämässä on neljä tärkeää asiaa ylitse muiden: ruokavalio, liikunta, terveys ja ihmissuhteet. ”Kun nämä ovat kunnossa, niin kaikki on hyvin”, Jose korostaa.

Tällä tiellä tapahtui myös seuraavaa: ”Nelisen vuotta sitten minulle tuli voimakas tunne, että haluan tehdä jotain erityistä kuntoni ja terveyteni suhteen ja ilmoittauduin Savate Clubin kursseille. Tämän jälkeen kävin myös ohjaajakoulutuksen. Olen päätyöni asettamien esteiden takia toiminut pääasiassa tuuraajana cardio-tunneilla.”

Kolumbiassa ensimmäiset neljä vuottaan kasvanut Jose Mattsson sai lapsuutensa Suomessa paljon kavereita ja elämä tuntui kivalta. Hän pääsi mukaan leikkeihin, vaikka ei näyttänyt kantasuomalaiselta. Koulussa hänet huomioitiin hymypoikapatsaalla. Jose ei ole muuttunut: ”Olen edelleen mieleltäni se sama Jose, joka on aina halunnut leikkiä kaikkien niiden kanssa, jotka vain haluavat leikkiä minun kanssani.”