Aleksi Nurminen aloittaa vapaaottelun ohjaamisen Savate Clubilla

09.03.2019

Aleksi Nurminen, 26, tunnustaa, että häntä on jännittänyt elämässään ainakin kolme kertaa: ensimmäinen ottelu häkissä, vapaaottelun MM-finaalissa sekä silloin, kun hän oli räppäämässä kohti laulukilpailu X Factorin finaalia.

Riihimäen Peltosaaresta kotoisin olevan Aleksi Nurmisen perusarvoihin kuuluu, että ihmisiä on kohdeltava tasa-arvoisesti. ”Kun on kasvanut neljälapsisessa perheessä, on oppinut jakamaan ja arvostamaan myös muita”, vuonna 1992 syntynyt, vapaaottelun amatöörien Suomen- ja maailmanmestari korostaa.

Aleksi on aina tykännyt liikunnasta: ”Lapsenakin päivät ja illat kuluivat katulätkän, painin, jalkapallon ja sählyn merkeissä. Meillä oli tosi nasta kaveriporukka.” Harjunrinteen yläasteen jälkeen opinnot jatkuivat Riihimäen ammattioppilaitoksessa, jossa hän saavutti rakennusalan perustutkinnon. ”Se oli luonnollinen jatkumo, sillä olin jo lapsesta asti kiertänyt isäni kanssa työmaita.”

Urheilullinen nuori mies halusi nyrkkeilijäksi ja tämä haave toteutui, kun Aleksi asteli viidentoista ikäisenä Riihimäen Kehä-Kettujen salille. ”Jo heti silloin, kun pääsin ensimmäisen kerran sparraamaan, ajattelin, että tämä on se mun juttuni, vaikka lähiomaiseni vastustelivatkin lajivalintaani.”

Kaljoittelut ja tappelut jäivät säännöllisen harjoittelun myötä. Samalla Aleksi Nurminen pohdiskeli, ettei olisi mitään järkeä pelata 20 tuntia vuorokaudessa tietokonepelejä, jos oli mahdollista urheilla ja nyrkkeillä. Muutaman vuoden kuluttua Aleksin lajikirjo laajeni kolmella kamppailulajilla: thainyrkkeilyllä, brasilialaisella jujutsulla ja vapaaottelulla.

”Jännitti niin pirusti”, Aleksi muistelee tuntojaan ennen ensimmäistä vapaaotteluaan vuonna 2012. Jännitystä ei lieventänyt se, että Riihimäeltä saapui ottelupaikalle 15 kaverin kannustusporukka. ”Onneksi voitin otteluni, kehätuomarin keskeytyksellä. Tämän jälkeen harjoitteluni ammattimaistui, otteluita alkoi tulla lisää ja samalla käynnistyi yhteistyöni myös valmentaja Janne Tulirinnan kanssa.”

Sitten alkoi armeija, kuusi kuukautta kestänyt varusmiespalvelus kotikonnuilla Riihimäellä. ”Sain intissä kiitettävästi urheiluvapaita, joten harjoitusmääräni pysyivät suunnilleen ennallaan ja myös otteluita oli runsaasti.”

Kun armeija oli ohitse, Aleksin päätavoitteena oli vapaaottelun SM-kilpailut keväällä 2013. Polven sivuside kuitenkin repesi semifinaalissa ja näin finaaliottelu sekä mestaruus jäivät vielä haaveiksi.

Puoliammattilaissäännöillä, eli b-säännöillä, Aleksi otteli ensimmäisen kerran syksyllä 2013: ”Olin harjoitellut tähän debyyttiini kurinalaisesti ja valmistautunut paremmin kuin koskaan aiemmin. Nyt minulla oli esittää itsestäni se paras versio. Ottelun aikana tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta. Kun huomasin, että nyt tulee selkään, en voinut ymmärtää, kuinka se oli mahdollista. Olihan kaikki mahdollinen tehty. Jälkeenpäin tulin siihen lopputulokseen, ettei vika ollut taidoissani tai fysiikassani – vaan päässäni, mielessäni. Siihen oli tultava muutos.”

Samoihin aikoihin muuttuivat myös vapaaottelumaailman säännöt. Vanhat b-säännöt poistuivat ja ilmoitettiin, että uudet määräykset sallivat osallistumisen lajin amatöörien maailmanmestaruuskisoihin, vaikka takana olisi b-säännöin oteltuja otteluita.

Aleksi muistelee: ”Ajattelimme valmentajani kanssa, että nyt tässä saattaisi olla erilainen sauma päästä lajin kuninkuusluokkaan, vapaaotteluorganisaatio UFC:hen. Mutta ensiksi olisi voitettava Suomen mestaruus, sillä vain eri sarjojen mestarit pääsivät MM-kisakoneeseen.”

”Keväällä otin tärkeän valmistavan ottelun sm-kisoja varten ja sain vastaani Patrik Kapasen, jota olin katsonut aina ylöspäin. Voitin ottelun kuitenkin tyrmäyksellä. Silloin tuli tunne, ettei minulle löytyisi tulevissa SM-kisoissa pysäyttäjää, koska Kapanen kuului Suomen terävimpään kärkeen omassa painoluokassani. Eikä löytynytkään – voitin ensimmäisen Suomen mestaruuteni. Ja näin löytyi takataskustani lentolippu Las Vegasiin, vapaaottelun amatöörien MM-kilpailuihin.”

Kisat käytiin maailman suurimpien kamppailulajimessujen, UFC Fight Weekin, yhteydessä. Tapahtumassa järjestettiin myös UFC-otteluita. Aleksin voittojen sarja jatkui. MM-finaalissa tuli vastaan britti, kun takana oli jo kolme kaadettua vastustajaa. ”Voitin sen kuristuksella ekassa erässä. Vaikka maailmanmestaruus oli unelmieni täyttymys, niin kisojen jälkeen tuli tyhjä olo. Mitä seuraavaksi?”

Seuraavana keväänä 2015 tuli ongelmia kyynärpään kanssa, josta meni sisempi sivuside poikki. ”Käden parantumisen jälkeen jatkoin harjoittelua, mutta liian kovilla tehoilla. Saman vuoden syksyllä suostuin lukkopainiotteluun UFC:ssä esiintynyttä Anton Kuivasta vastaan – lyhyellä varoitusajalla – koska hänen vastustajansa oli peruuttanut ottelunsa. Ottelun aikana kroppani lähetti selkeitä signaaleja ylikunnosta ja tajusin, että ’game is over’, ainakin toistaiseksi.”

Kun on armottoman harjoittelun jäljiltä ylikunnossa eli elimistö on ylirasitustilassa, mikään ei tunnu Aleksin mukaan miltään – ruoka ei maistu, on lihassärkyä, korkea leposyke, unettomuutta ja mielialanvaihteluja, kun aivojen välittäjäaineet eivät kulje. ”Haluan tässä yhteydessä kiittää avovaimoani kaikesta hänen antamastaan tuesta – myös taloudellisesta. Hän on joutunut olemaan huolissaan ja sietämään minua, kun sairastuin. Kiitoslista on loputon, myös muille läheisille ja tukijoille”, Aleksi korostaa.

Aleksi Nurmisen elämä sisältää muutakin kuin vapaaottelua ja urheilua. Aleksi kertoo: ”Eräs kaverini oli töissä musiikkistudiolla vuoden 2015 loppupuolella ja kysyi, olisinko kiinnostunut tulemaan joku päivä räppäilemään. Hän ylipuhui minut ja yhtäkkiä huomasin, että ekat räppini olivat jo nauhalla. Kohta meillä oli bändi kasassa, demoiltiin ja tehtiin muutama proggis yhdessä.”

Vuonna 2017 Aleksi haki mukaan X Factor -laulukilpailuun. Ensimmäinen kisapäivä vierähti kymmenisen tuntia kestäneissä koelauluissa, jotka onnistuivat mainiosti. ”Pääsin kahdesti jatkoon. Mutta kolmannessa vaiheessa alkoi jännittää niin, että unohdin sanat. Mike Monroe kehui kuitenkin asennettani, jolla suhtauduin munaukseeni. X Factor -kisa opetti minulle, että jos joku asia kiinnostaa, niin kannattaa heittäytyä rohkeasti mukaan. Ei siinä mitään häviä. Munasin tässä kisassa sanojen kanssa, mutta voitin itseni”, Aleksi analysoi.

Vapaa-aikanaan Aleksi lukee paljon kaikkea sellaista, mikä kehittää ajattelua, tekee musiikkia ja kirjoittelee riimejä – katselee runsaasti otteluita ja työskentelee kommentaattorina. ”Eräs paheeni on se, että jos vaikka lainaisin hyvän pelikonsolin, niin pelaaminen saattaa imaista mukanaan. Teenhän yleensä kaiken sen, mihin ryhdyn, liiankin täysillä.”

Mutta minkälaisen harjoitteluhengen tämä kohtelias ja hienotunteinen urheilija, ammattilaisena otellut vapaaottelija haluaa luoda Savate Clubilla ympärilleen? ”Yritän luoda harjoituksiin aina positiivisen ja iloisen fiiliksen. Mikäli harjoituksissa ei viihdy ja ole kivaa, niin tehokin häviää.”

Aleksi kehottaa tulemaan kaikkiin treeneihin ajoissa paikalle ja toivoo, että harjoituksiin osallistuvat osaisivat nauttia myös pienistä hetkistä ja pienistä onnistumisista.

Aleksi Nurmisen tavoitteet eivät ole muuttuneet siitä, kun hän aloitti vapaaottelu-uransa: ”Haluan päästä jonain päivänä maailman ehdottomalle huipulle, UFC-otteluihin. Myös viihdemaailma kiinnostaa. Fintelligens-yhtyettä lainaten: ’En lepää ennen kuin on valloitettu radio ja televisio!”


Jan LagerbohmTeksti: Jan Lagerbohm
Kuvat: Jan Lagerbohm, Aleksi Nurmisen kuva-arkisto
Jan Lagerbohm on Savate Clubin perustaja ja toiminnanjohtaja




Ensimmäiset Aleksi Nurmisen ohjaamat vapaaottelun peruskurssit Savate Clubilla ovat: