Etusivu » Artikkelit

Suuri sydän on poissa

Suomeksi | in English | en Français

03.06.2016

Mika Rainer Kalliomaa
16.10.1972 – 22.5.2016

Mika Kalliomaa kasvoi vantaalaisessa yrittäjäperheessä, jossa hääräsi myös nelisen vuotta vanhempi Petri-veli. Urheilullisesta Mikasta löytyy valokuvia motocross-moponsa selässä alle kymmenvuotiaana. Käydessään Hakunilan peruskoulun yläastetta hän innostui myös voimaharjoittelusta. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Sotungin lukiosta.

Iso käänne Kalliomaan elämässä tapahtui vuonna 1995, kun hän ilmoittautui savaten eli ranskalaisen nyrkkeilyn peruskurssille. Jo ensimmäisissä harjoituksissa Mika osoitti luontaista lahjakkuutta lajiin. Savaten harjoittelusta ja lajin parissa toimimisesta muodostuikin merkittävä, loppuun asti jatkunut osa Mikan elämäntyötä.

Kalliomaa suoritti muutaman vuoden harjoittelun jälkeen kansainvälisen tuomarin pätevyyden ja ohjaajatutkinnon Ranskassa. Hän saavutti myös potkunyrkkeilyn Suomen mestaruuden ja on yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka ovat otelleet vaativissa täyskontaktiotteluissa savaten kansainvälisissä kilpailuissa. Kalliomaa perusti sittemmin maahamme savaten virallisen lajiliiton, Suomen Savate ry:n. Hän alkoi olla valkoisessa kauluspaidassaan ja arvostettuna tuomarina yhä tutumpi näky lajin kansainvälisissä arvokilpailuissa. Samalla hän toimi Suomen joukkueen valmennustehtävissä.

Luonteeltaan Mika oli yrittäjä, joka ei valittanut turhista – sitä Kalliomaa oli sataprosenttisesti. Hän työskentelikin perheyrityksessään, Kuljetus Oy Kalliomaassa. Mikäli säntillisen Mikan halusi aamulla herättää, oli itse laitettava kello soimaan ennen puolta kuutta – elettiin sitten helmikuun pakkasia tai vaikkapa heinäkuun helteisiä lomapäiviä.

Kalliomaa oli loistava ruoanlaittaja. Kun poikkesi tämän positiivisen ja elämänmyönteisen ihmisen luona kahvilla, pulla tuoksui usein jo ulko-ovelle asti. Häneltä onnistui kädenkäänteessä erilaiset piirakat ja haastavatkin paistokset. Kun sitten nautiskeltiin näitä antimia ruokapöydässä, yhteinen hauskuuttelun aihe oli se, että ”Kyllä joku onnekas saa Mikasta vielä hyvän vaimon!”. Terveydestään huolta pitänyt urheilija nosti usein esille yhden ylitsepääsemättömän heikkoutensa tai peräti paheensa: Dallaspullan.

Kalliomaan ammattitaitoinen, vastuuntuntoinen valmennus savatessa ei jättänyt ketään kylmäksi. Hänen omaksumansa lajitekniikka oli kuin oppikirjasta, ja juuri tekniikkaa hän painottikin. Hänellä oli selkeä, terävä ja varmaotteinen tyyli opettaa, joka samalla viestitti hänen jämptistä persoonastaan ja vakaista elämänarvoistaan.

Hänellä oli aina aikaa oppilailleen harjoitusten jälkeen ja rakentavat keskustelut venyivätkin usein yli salin aukioloaikojen. Monet seuran jäsenet muistavat myös Mikan kesäiset, vuosia jatkuneet ulkoharjoitukset Pirkkolan urheilupuistossa.

Kalliomaalla oli taito luoda ympärilleen positiivinen ja samalla lempeäkin ilmapiiri, vaikka kyseessä oli vaativa harjoitus. Huumoria oli aina mukana Mikan ohjaamissa harjoituksissa, eikä se vienyt hänen uskottavuuttaan valmentajana tai asiantuntijana. Kalliomaa ei tehnyt numeroa itsestään. Hän keskittyi muiden kuunteluun.

Ohjaajien kouluttamisessa hän loisti niin ihmiskehon fysiikan kuin lajituntemuksen alalla. Sellaista urheiluvammaa ei ole olemassa, josta hänellä ei ollut joko omaa kokemusta tai muutoin tietämystä. 
Mika Kalliomaa avioitui sittemmin Titta-rakkaansa kanssa. Aviovaimo tuki Mikaa aina siihen asti, kunnes suuri sydän pysähtyi. Kalliomaasta ehti tulla myös poikalapsen isä. Tulemme myöhemmin noudattamaan Mikan toivomusta ja ohjaamaan nyt kolmevuotiaan Luca-pojan savate-salille. Samalla kerromme, millainen ihminen Mika-isä oli – ja millainen oli hänen arvomaailmansa niin urheilussa kuin yleensä elämässä.

Mikan elämänhalu ja vahva fyysinen kunto auttoivat myös taistelussa vaikeaa ja harvinaista syöpäsairautta vastaan. Kalliomaa kohtasi kuolemaan johtavan sairautensa pääpiirteissään samalla tavalla kuin hän oli elänyt elämäänsä: rakentavalla ymmärryksellä ja mustalla huumorilla. Viikkoa ennen kuolemaansa keskusteltaessa kuolemasta Mika tokaisi lasittunein silmin: ”Ei voi mitään. Shit happens!”

Savate Clubin pitkäaikainen ohjaaja Mika Kalliomaa kuoli 22. toukokuuta 2016 Helsingin Terhokodissa. Kalliomaa oli kuollessaan 43-vuotias.

Jan Lagerbohm

Kirjoittaja on Mika Kalliomaan ystävä ja Savate Clubin perustaja ja toiminnanjohtaja.