Ayalan nyrkkeilyperheen huuma ja helvetti

12.06.2014 - päivitetty 10.4.2018

Savate Clubin nyrkkeilyvalmentajan Ray Medelin valmentajan Tony Ayala Sr:in elämä. Hän koki myös painajaisen, jota ei kenenkään valmentajan toivo kokevan.

Edesmennyt nyrkkeilyn grand old man ehti valmentaa 50 vuotta kestäneen uransa aikana yhteensä neljä maailmanmestaria. Nämä olivat John Michael ”BAM BAM” Johnson, Jose ”Gaby” Canizales, Jesse Benavides ja naisten maailmanmestaruuden voittanut Maribel Zurita. Hän valmensi myös muutaman vuoden Michael Mooreria, nelinkertaista raskaansarjan maailmanmestaria.

Tuhlattu lahjakkuus

Tonyn, kiistellyn ja karismaattisen persoonan, viimeinen toive ennen kuolemaansa oli tavata vielä kerran pojistaan ehkä lahjakkain nyrkkeilijä, Tony Jr. eli El Torito (”Nuori härkä”), joka on viettänyt pitkälti yli puolet elämästään vankilassa, lähes 30 vuotta. Tony Jr. vapautui vankilasta kuitenkin vasta 27. huhtikuuta 2014, kaksi viikkoa isänsä kuoleman jälkeen.

Tony Jr. voitti Yhdysvaltojen mestaruuden vuonna 1979 täytettyään vasta 16 vuotta ja hänet valittiin edustamaan maataan vuoden 1980 Moskovan olympialaisiin. Ennen olympialaisia lehdissä kirjoitettiin, että USA:lle oli tulossa ainakin kaksi varmaa kultamitalia. Toisen kullan piti tulla voimistelussa ja toisen ”El Toriton” voittamana. Molemmat kultamitalit kariutuivat Yhdysvaltojen olympiaboikottiin.

Valmentaja Tony Ayala Sr. oli lähellä menettää poikansa, kun USA:n nyrkkeilyn olympiajoukkue lähetettiin leirille Puolaan ennen Moskovan olympialaisia. Tony Jr. jäi leiriltä pois henkilökohtaisista syistä. Joukkuetta maaliskuussa 1979 kuljettanut lentokone syöksyi maahan Puolassa lähellä Varsovaa ja koko USA:n 22-henkinen olympiajoukkue menehtyi.

Pari viikkoa ennen ensimmäistä vankilatuomiotaan Tony Ayala Jr. allekirjoitti 800 000 dollarin sopimuksen. Tuomion takia myös Roberto Durania vastaan järjestetty ottelu, jota ihmiset kärsimättöminä odottivat, haihtui savuna ilmaan. Nyrkkeilytoimittaja Michael Walters luonnehti yhdysvaltalaisessa KO-nyrkkeilylehdessä Tony Ayalaa yhdeksi nyrkkeilyhistorian kolmesta suurimmasta tuhlatusta lahjakkuudesta.

Istuttuaan puolet tuomiostaan, eli noin 16 vuotta, Tony Jr. teki vuonna 1999 voitokkaan comebackin, johon harva uskoi. Vuonna 2004 hän rikkoi kuitenkin ehdonalaissääntöjä ja hän sai uuden vankilatuomion, nyt kymmenen vuotta. Pitkään voittamattomana otelleen Tony Jr:n saldoksi ammattinyrkkeilijänä jäi 31 voittoa, joista tyrmäyksellä 27, ja kaksi tappiota.

Mike ja Sammy voittojen tiellä

Mike siirtyi ammattilaiseksi juuri ennen vuoden 1976 Montrealin olympialaisia ja USA:ta lähti edustamaan Miken tilalle Charles Mooney, joka saavutti olympiahopeaa. Mike oli otellut Mooneyta vastaan kahdesti aiemmin – ja tyrmännyt hänet molemmilla kerroilla.

Tony Ayala Sr. oli tunnettu varsin kärkkäistä ja suorista mielipiteistään. Hän jakoi ihmisten mielipiteet vahvasti kahtia. Syvästä uskonvakaumuksestaan huolimatta hänen puheessaan kuuli useasti f:llä alkavan kirosanan. ”Ei ole ollut ikävä Tonyn minua vastaan kohdistamia verbaalisia hyökkäyksiä, jotka muistuttivat lähinnä pitbullia, joka puri niin kauan kuin suussa riitti verenmakua. Mutta Tony piti aina sanansa ja oli aina ajoissa. Kovista riidoistamme huolimatta hän ei ollut pitkävihainen ja tulen kaipaamaan hänen huumoriaan. Vaikka hän oli kiistelty valmentaja, ei hänen saavutuksiaan voi millään kiistää”, 30 vuotta nyrkkeilystä kirjoittanut san antoniolainen toimittaja John Whisler lausui Tonyn muistotilaisuudessa.

Kuolema korjaa satoa

Tony Ayalan elämä ei ollut pelkkää mestaruushumua vaan se oli täynnä myös synkkiä pilviä. Tapahtuma, jota ei toivo kenenkään nyrkkeilyvalmentajan kokevan, sattui vuonna 1988, kun Tonyn pitkäaikainen valmennettava Rico Velasquez ei noussut enää 8. erään David Gonzalesia vastaan ylös, vaan menetti tajuntansa ja lopetti hengittämisen. Ricon kuoleman saattoi osaksi aiheuttaa se, että ensiapu kehään kesti tuhottoman kauan, koska kilpailun ainoa lääkäri oli invalidi, joka ei pystynyt kävelemään omin avuin.

Rico Velasquez todettiin kuolleeksi kaksi päivää ottelun päättymisestä, kun hänet irrotettiin hengityskoneesta. ”Rico oli mitä ihanin olento, mitä jumala voi tuoda maan päälle, en ole pystynyt unohtamaan häntä”, Tony kertoi haastattelussani vuonna 2009. Rico otteli tuon viimeisen ottelunsa isänsä pakottamana molemmat silmät mustana sekä nenä murtuneena. Kalifornian ammattinyrkkeilykomissio menetti maineensa vuosiksi näiden räikeiden sääntörikkomusten vuoksi.

Ricon vastustajan, David Conzalesin – joka oli tuttu näky myös Tonyn Zarzamora Street Gymin kehässä – käsien kautta menetti lopulta kolme ihmistä henkensä. David ampui 16-vuotiaana Teksasin Houstonissa takapenkiltä järeällä käsiaseellaan kuolettavasti etupenkillä istunutta harjoituskaveriaan. David Gonzalesin onneksi rikosnimike oli ”accidental shooting” eikä syytteitä nostettu.

Kolmannen kuoleman David Gonzales aiheutti 24.7.1994 ottelussaan vuoden 1988 Soulin olympialaisten kultamitalistia Kenian Robert Wangilaa vastaan. Yhdeksännessä erässä tuomari keskeytti ottelun, koska Wangila oli lyöty niin huonoon kuntoon, vaikkakaan hänelle ei laskettu lukua eikä hän horjunut millään tavalla. Ottelun jälkeen hän vaipui koomaan Aladdin-hotellin pukuhuoneessa ja todettiin kuolleeksi 36 tunnin kuluttua. ”Mitä hänestä muistan, hän ei lyönyt niin kovaa, mutta hän löi paljon ja joka puolelle kehoa”, Ray Medel muistelee Gonzalesia vastaan käymiään otteluharjoituksia. Lopetettuaan ammattilaisuransa tämä kovanyrkkinen Gonzales, jonka kutsumanimi oli ”Fistic Phenomenon”, ansaitsi vahvistamattoman tiedon mukaan elantonsa ottelemalla voitokkaasti ns. fist-fighteissa Teksasin baareissa 1990-luvun loppupuolella. Hänestä ei ole kuultu sen koommin.

Vuonna 1994 Tony Ayala Sr. menetti pitkäaikaisen yhtiökumppaninsa – ”veljensä” Eddie Garcian – kun tämä ammuttiin ryöstön yhteydessä. Eddie Garcia oli toiminut myös promoottorina Tonyn valmentamille ottelijoille. Molemmat ampujat saivat kuolemantuomion.

Kymmenen vuoden kuluttua Garcian murhasta, elokuussa 2004 San Antonion ensimmäinen nyrkkeilyn maailmanmestari Robert Quiroga puukotettiin kuoliaaksi. 34-vuotiaan Quirogan puukottaja oli Bandidos-moottoripyöräkerhon jäsen Ricky Merla. Murhaa seuranneena päivänä moottoripyöräkerho Bandidos antoi paikalliselle medialle virallisen tiedotteen, jossa se tuomitsi teon ja kertoi, ettei murhalla ollut mitään tekemistä kerhon kanssa, vaan se oli heistä riippumaton yhden ihmisen teko. Ricky Merla tuomittiin 40 vuodeksi vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

”Tuntui kuin puukko olisi pistetty sydämeeni, tuli tunne kuin oma poikani olisi tapettu. Quiroga oli mitä hienoin herrasmies ja empaattisin ihminen, jonka olen tuntenut – ja vahva nyrkkeilijä”, Tony Sr. kommentoi Robert Quirogan kuolemaa. Myös Savate Clubin nyrkkeilyvalmentaja Ray Medel otteli Robert Quirogaa vastaan USBA-liiton titteliottelussa täyteen ahdetussa San Antonion Freeman Coliseumissa vuonna 1989.

”Liian aikaisin, liian kovaa...”

Tony Ayala Sr:n kaikki neljä poikaa alkoivat jo nuorina käyttää huumeita ja ongelmia alkoi tulla. Vahva heroiiniriippuvuus varjosti jokaisen nyrkkeilyuraa vuosia. Amatööreissä kaksi USA:n mestaruutta voittanut Mike Ayala oli osallisena ampumisvälikohtauksessa ennen siirtymistään ammattilaiseksi. Miken ja uhrin onneksi osunut luoti ei ollut kuolettava. Syytteitä ei myöskään nostettu, koska ampuminen katsottiin itsepuolustukseksi. Myös kaupunginosan ainoa sinisilmäinen, Harrison, joka oli Tony Sr:n adoptiopoika, kuoli nuorena heroiinin yliannostukseen. ”Hänellä oli omat ongelmansa”, Tony totesi minulle joitakin vuosia sitten lakonisesti, lasittunein silmin.

Tonya syyllistettiin tiedotusvälineissä usein siitä, että hän vaati valmentajana pojiltaan liikaa ja tätä pidettiin osasyynä poikien ongelmiin. Kaikki pojat jättivät myös koulun kesken keskittyäkseen ainoastaan nyrkkeilyyn. ”Toivon, että olisin ollut parempi isä. Olen kouluttamaton ja olen tehnyt elämäni eteen paljon töitä. Olen tehnyt elämässäni myös paljon virheitä. Patistin poikani nyrkkeilyyn liian aikaisin ja liian kovaa”, Tony myönsi San Antonio Express Newsin haastattelussa muutama vuosi sitten. Mike Ayala totesi sen sijaan samassa haastattelussa, että ”älkää syyttäkö isääni meidän ongelmistamme”. Nuorin pojista, Paulie, lausui puolestaan, ettei Tony ollut ehkä täydellinen isä, mutta jos jotain, niin rehellinen hän oli.

Muistan, kun Tony Sr. kommentoi koulutusta seuraavasti: “Education is important, but be careful that you don't become an educated fool.” Tony Sr. kohteli ja kunnioitti tasapuolisesti kaikkia harjoittelijoita, olit sitten maailmanmestari tai yksijalkainen. Hänen valmennettavistaan yksi otteli yhdellä kädellä toisen käden puuttuessa ja toinen proteesi oli jalassa aikana, jolloin nyrkkeilyn säännöt sen vielä sallivat.

Tonyn kodin olohuoneessa oli yleensä ahdasta, kun nyrkkeilyn MM-titteliotteluja alkoi televisiosta. Isäntä itse oli täysin raitis eikä oluttölkkejä aukaistu otteluiltojen aikana. Otteluiden päätyttyä alkoi Tonyn puhelin soida. Osa toimittajista halusi siteerata mestarin kommentteja, osa halusi vain lisää näkemystä omiin kirjoituksiinsa. Tony Sr. puolusti tiukasti oman salin ympäristöä, kun ajautui kärjekkäisiin yhteenottoihin salinsa ympärillä parveilleiden huumediilereiden kanssa.

”You saved my life...”

Tony Sr. korosti valmennuksessaan aina myös henkisiä ominaisuuksia: ”Valmentajan on vahvistettava ottelijan henkistä puolta samassa suhteessa kaiken fyysisyyden rinnalla.” Tonyn Zarzamora Street Gymillä vetämät lajiharjoitukset kestivät harvoin alle kolme tuntia. Kovasta harjoittelusta kertoo myös se, että Tonyn valmennettavat olivat aina valmiina ottelemaan lyhyelläkin varoitusajalla sarjansa maailman parhaita vastaan. Suuri teksti salin seinällä kertoi oleellisen: ”We Make Contenders, Not Pretenders.”

Muistan tapauksen, kun isä toi Zarzamoran salille kaksi noin kymmenen ikäistä poikaansa ja kysyi Tonylta, minkälainen laji nyrkkeily on. Tony vastasi pistareiden keskeltä: “Boxing is one of the toughest sports in the world. You have to learn how to swim in the deep water. If you can't, then just swim on the sand.”

Aina kuulee puhuttavan nyrkkeilystä ja sen aiheuttamista vammoista. Tonyn muistotilaisuudessa oli taasen täysin toinen ääni kellossa. ”En seisoisi tässä ilman nyrkkeilyä ja Tonya”, kuului lähes jokaisen entisen ottelijan suusta. Savate Clubin Ray Medel kertoi Tonyn olleen hänelle valmentajan lisäksi myös tärkeä isähahmo: ”Hän oli mestarivalmentaja ja opetti minulle elämän arvoja. Hän piti huolen jokaisesta pienestä yksityiskohdasta, jotta meillä olisi mahdollisimman hyvä olla ja että meistä tulisi vielä parempia nyrkkeilijöitä.”

Tällä hetkellä San Antoniosta onkin kasvamassa nyrkkeilyn ykköskaupunki USA:ssa. Tästä tuli viitteitä jo viime keväänä, kun Saul ”Canelo” Alvarezin ja Austin Troutin kohtaaminen keräsi Alamodomen stadionille yli 40 000 katselijaa. Kaupungin nyrkkeilyvoiman kasvua vauhdittaa Leija & Battah Promotionsin yhteistyö USA:n vaikutusvaltaisamman nyrkkeilypromoottorin Oscar de La Hoyan Golden Promotionin kanssa. Myös talous on kunnossa sillä Golden Promotionia johtaa alkuperältään sveitsiläinen miljardööri, ex-pankkiiri Richard Schaefer.

Miksi, miksi ja miksi?

Olen seurannut aktiivisesti Teksasissa sijaitsevan San Antonion nyrkkeilyä ja vieraillut Tonyn Zarzamora Street Gymillä jo yli 20 vuoden ajan, alkaen niistä ajoista, jolloin aloitin Savaten harjoittelun San Antoniossa. Olen käynyt Tony Ayala Sr:n kanssa lukuisia keskusteluja niin nyrkkeilystä kuin ihmisyydestä.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole vähätellä rikoksia ja tekoja, joista tässä artikkelissa kerrotaan. Jollemme tunne ja tiedä asioiden ja ihmisten todellisia taustoja, jää niiden analyysi helposti pinnalliseksi. Esimerkiksi valmentajagurun pojan Tony Ayala Jr:n tarina on kaiken kaikkiaan poikkeuksellinen. En ole ainoa, joka on tätä mieltä, sillä Tonya on lähestynyt useampi elokuvayhtiö ja vastaus on ollut aina kielteinen. Tony Jr. ei ole antanut vankilavuosiensa aikana myöskään tv-haastatteluja.

Tony Jr:n tekemät rikokset ovat vakavia ja täysin tuomittavia. Kolikon toinen puoli on se, että Tony Jr. joutui itse lapsena toistuvasti saman rikoksen uhriksi, mihin hän itse myöhemmin syyllistyi, mutta sehän ei tietysti auta rikosten syyttömiä uhreja. Tony Jr. ei koskaan vedonnut puolustuksessaan myöskään siihen, ettei hänellä olisi ollut muistikuvia tekemistään rikoksista.

Traaginen tapaus sattui niin ikään Tonyn Zarzamora Street Gymillä harjoitelleelle ja ammattilaisena 17 voittoa ja kaksi häviötä iskeneelle, vuonna 1969 syntyneelle Martin ”Pancake” Ortegonille. Pancaken ura päättyi ostoskeskuksen parkkipaikalla San Antoniossa, kun hänen aikomalleen parkkiruudulle kiilasi toinen auto. Kuski ei suostunut Pancaken pyyntöön siirtää autoaan, ja silloin vähän yli 20-vuotias Pancake haki aseen autostaan ja ampui auton kuljettajan kuoliaaksi.

Kymmenen vuotta myöhemmin hänet tuomittiin osallisuudesta 15 murhaan. Mediassa näistä murhista herätti eniten huomiota Meksikon huumekartellien sisäinen teloitustyylinen välienselvittely, joka päättyi viiden ihmisen joukkomurhaan San Antoniossa vuonna 1997. ”Pancake oli aina iloinen, mutta hiljainen”, Raymond kuvailee entistä harjoituskaveriaan. Mikä sai pojan, jonka suurin intohimo lapsena oli pannukakku ja mansikkahillo, tekemään kammottavat rikoksensa? Pannukakkuhimostaan hän sai lempinimensäkin. Jää vain kolme sanaa jäljelle: Miksi, miksi ja miksi?

Martin ”Pancake” Ortegon istuu tällä hetkellä Texasin Huntswillessa huippuvartioidussa vankilassa järjestäytyneille rikollisille tarkoitetussa yksikössä elinkautista vankeusrangaistusta ilman mahdollisuutta päästä ehdonalaisuuteen.

Pala paratiisia, pala helvettiä

Tony Ayala Sr. tunsi ihmisen raadollisuuden kaikessa karmeudessaan. Hän koki sen, mihin ihminen pystyy niin hyvässä kuin pahassa. Tonylla oli ihmismielen käyttäytymisestä varmasti enemmän tietoa kuin meillä monilla muilla. En usko, että Tony koskaan valmensi poikiaan ja muitakaan taalan kimallus silmissään. Hän vain halusi nähdä suojattinsa voittavan kehässä – hinnalla millä hyvänsä. Monien mielestä tämä hinta oli kuitenkin liian kova. Salin ulkopuolella Tony oli huomaavainen ja auttoi ystäviään taloudellisesti. San Antonion kaupunki voi olla ylpeä koripallojoukkue San Antonio Spursin lisäksi tämän hetkisistä huippunyrkkeilijöistään. Jairo Castanedaa ja Joseph Rodriquezta onnisti tänä vuonna allekirjoittaessaan sopimuksen Oscar De La Hoyan Golden Promotionsin kanssa. Amatööreissä nuori Cresencio Ramos on voittanut Yhdysvaltain mestaruuden ja on USA:n maajoukkue-edustaja. Junioreissa Hector Tanajara Jr. on niin ikään otellut maansa mestariksi ja edustanut maataan kansainvälisissä kisoissa.

Maailma voi muuttua paremmaksi

Ayalan perheen tämä päivä näyttää valoisalta. Kaikki Tony Sr:n pojat ovat nykyään täysin raittiita ja elävät kenties elämänsä onnellisinta aikaa. Tony Jr. on viimein vapaa mies ja valmentaa kotisalillaan Zarzamora Street Gymillä. Hän vaikutti muutamia viikkoja sitten elämäniloiselta, kun tapasin hänet. Paulie, Tony Jr:n lapsista nuorin, käy päivät töissä San Antonion lentokentällä ja valmentaa illat salilla, ja asuu 13-vuotiaan Stevenin kanssa.

Mike Ayala asuu omalla ranchillaan vajaan tunnin ajomatkan päässä San Antonion keskustasta. Hän kasvattaa karjaa, kukkoja ja kanoja – ja työskentelee omistamassaan muutaman hengen ilmastointialan yrityksessä. Innokkaana metsästäjänä tunnettu Mike on tuttu näky, kun alkaa jokavuotinen kalkkarokäärmeen metsästyskausi. Hänen lapsistaan nuorimmainen, Santino, palvelee USA:n armeijassa.Miken kolme tytärtä opiskelevat yliopistossa. Niin ikään Sammyn kaikki kolme lasta ovat tiukasti elämässä kiinni ja ovat yliopisto-opintojensa loppusuoralla.

---

---

Seuraavassa video jossa Tony Jr kohtaa Robbie Eppsin jota myös Tony Sr valmensi yli vuosikymmenen. Robbie oli ilmoittanut muuttavansa Kaliforniaan tehtyään rahakkaan sopimuksen kilpailevan promoottorin kanssa. Lehdistötilaisuudessa Robbie oli haukkunut koko Ayalan perheen kutsumalla heitä eläimiksi. Katso miten kävi.

Tony "El Torrito" Ayala Jr. vs. Robbie Epps (v. 1982, Tony 21-vuotias).

---

---

SEURAAVA EDELLINEN