Varauskalenteri on poistettu käytöstä

Harjoittelu osana elämää: Timo Palojoki

01.01.2011

Timo Palojoki on ollut jo kymmenen vuotta tuttu näky Savate Clubilla. Kaikki alkoi aidosta kiinnostuksesta lajia kohtaan ja yleensä kunnon kohottamisesta. Timo tuli ensimmäiselle kurssille Savate Clubin vastaanotossakin sittemmin työskennelleen sisaren tyttären Lauran kanssa, joka oli juuri täyttänyt 15 vuotta. "Sukulainen potkujen ja lyöntien maalitauluna − ei lainkaan hassumpi tapa olla tekemisissä sukulaisten kanssa", Timo hymähtää.

Laura täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja opiskelee Hankenilla haaveissaan suuntautua tavarakaupan alalle. Viisikymppinen Timo työskentelee puolestaan toimitusjohtajana hänen isänsä Antin perustamassa A-Palojoki Oy:ssä. Vuonna 1970 perustettu, pintakäsittelytekniikkaan erikoistunut maahantuonti- ja tukkuliike työllistää tällä hetkellä 13 ihmistä. Perheyritys on Timolle tärkeä asia: ”Olisihan se hienoa, jos oma työ jäisi niin sanotusti elämään.”

Timo sai ensi kosketuksensa urheiluun 6-vuotiaana aloitettuaan tenniksen ja laskettelun. Neljä vuotta myöhemmin hän innostui telinevoimistelusta ja aloitti harjoittelun maan vanhimmassa suomenkielisessä voimisteluseurassa Norssin turnareissa. "Siis ei tunareissa", Timo tarkentaa leikkisän tosissaan. Seuran valmentajana ja samalla myös koulun liikunnan opettajana toimi Berliinin vuoden 1936 olympiakisojen voimistelun mitalisti Esa Seeste. Helsingin Normaalilyseon poikakoulun käynyt Timo on edelleen kiitollinen nuoruusiän telinevoimisteluharrastukselleen: "Notkeus ja jonkinlainen lihasvahvuus ovat tuolta ajalta yhä jäljellä." Nykyinen savaten harrastaja kiittää Esa Seestettä ja muistuttaa, että tämä voitti Pohjoismaiden mestaruuden vielä yli nelikymppisenä.

Timo pelasi nuoruudessaan muutaman vuoden myös jääpalloa, kunnes karate tuli keskeiseksi osaksi elämää. "Värikkäimpinä muistoina karatevuosilta tulevat mieleeni yhteisleirit 1980-luvulla potkunyrkkeilijöiden kanssa, mikä oli silloin vielä uusi laji Suomessa. Leireillä sattui ja tapahtui", Timo innostuu. "Sitten 1990-luvulla harrastin muutaman vuoden krav-magaa, joka oli juuri aloittanut toimintansa Suomessa. Se oli loukkaantumisaltista aikaa. Nyt olen onneksi välttynyt vammoilta."

Nykyisin Timo harjoittelee Savate Clubilla 2-4 kertaa viikossa. Treeneihin hän tulee suoraan töistä. "Onneksi harjoitusvaihtoehtoja on sen verran paljon, että aina löytyy itselle sopiva harjoitus, vaikka töissä menisi joskus pitempäänkin. Viikolla yritän käydä enemmän cardio-harjoituksissa ja tehotreeneissä, kun taas viikonloput yritän pyhittää lajitekniikan harjoittelulle. Mustaphan savate- ja Josen nyrkkeilyharjoitukset kuuluvat viikonlopun ohjelmaan."

"Kävisin useamminkin kuin mitä nyt on mahdollista. Onhan tämä parasta vastapainoa työlle ja samalla hyvä tapa rentoutua mukavassa sosiaalisessa ympäristössä. Treenaaminen ei ole pelkästään fyysistä, vaan se on myös hengen lepoa", Timo filosofoi. "Savaten ohjaaja Mustapha Saddokin harjoitukset ovat hyvä esimerkki tästä ja perjantaisin käymme usein porukalla tien toisella puolella oluella keskustellen niitä näitä. Tämä on saanut myös vaimoni uteliaaksi. Hän kysäisi minulta muutama viikko sitten, että mistä ihmeestä te aina perjantaisin siellä oikein keskustelette. Vastasin, että puidaan aika pitkälle samat asiat kuin edellisenäkin perjantaina.”

Timon suhde harjoitteluun on muuttunut. Siitä on pitänyt huolen Frans-poika, joka on nyt vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen. "Enää ei vedetä kahta harjoitusta putkeen, sillä nyt ykkösasia on perhe. Päivärytmini on rakentunut sen ympärille: Aamulla töihin Heikinlaaksoon ja sieltä suoraan Sörkkaan harjoituksiin. Sitten kotiin Fransin kanssa leikkimään, samalla vähän ruoanlaittoa ja sitten poika nukkumaan kello kahdeksalta. Tämän jälkeen luen yleensä päivän lehdet ja sitten unihiekkaa silmiin", isä summaa normipäivän rutiinit.

Timo tähdentää savaten harjoittelussa oikean harjoituskaverin merkitystä: "Treenistä kuin treenistä voi tulla erittäin onnistunut, kunhan löytyy kaveri, joka on samalla taajuudella. Toisesta mittaa ottaminen ei ole minulle enää se pääasia. Ja kun ikää tulee enemmän mittariin, niin palautuminen ja loukkaantumisriski on otettava tarkemmin huomioon."

Myös oma asenne harjoitteluun on tärkeä asia. Timo nostaa tästä esille ex-ammattinyrkkeilijä Jose Tuomisen, jota hän pitää hyvänä esimerkkinä kaikille: "Jokaisella olisi paljon opittavaa hänen nöyryydestään, harjoitusmotivaatiostaan ja etenkin taistelutahdostaan. Periksi ei anneta sekuntiakaan. On myös hienoa katsella hänen nyrkkeilyään. Jalat ovat hyvin maassa ja lyönnit lähtevät tyylikkäästi mitä ihmeellisimmistä kulmista. Lisäksi hänen lujat lyöntinsä ovat näyttäviä”, Timo kehuu Josea, jonka kanssa hän ystävystyi jo 1970-luvulla.

Timo oli pari vuotta sitten Marseillessa seuraamassa savaten Ranskan mestaruuskilpailujen finaaliotteluita. "Vasta silloin minulle aukeni, mistä savatessa on todella kysymys! Jaloilla pidetään etäisyyttä ja myös käsillä voidaan tehdä ratkaisevia lyöntejä. Yleensä liikkumisen merkitys vahvistui." Myös lajin todellinen kovuus paljastui. "Kovaa, mutta hienoa katseltavaa, kun homma osataan. Todellista kamppailu-urheilua."

Timo saa haastattelun loppupuolella puhelun hyväkuntoiselta 82-vuotiaalta isältään, joka kertoo reväyttäneensä olkapäänsä tennismatsissa. Isä pelaa tennistä säännöllisesti. Siinä Timolle ja meille kaikille haastetta riittämiin.


Jan LagerbohmTeksti ja kuvat: Jan Lagerbohm
Jan Lagerbohm on Savate Clubin perustaja ja toiminnanjohtaja